Kasvattikuulumisia – part 1/3, arabit

Kasvattajana tapoihini ei erityisemmin kuulu kasvattien kyttääminen ja niskaan hengittäminen (ottakaahan iisisti älkääkä säikähtäkö tätä postausta 😀 ). Täytyyhän sitä kuitenkin ihan vähintään kerran vuodessa vähän katsella missä mennään ja ihastella muiden työn tulosta (johon tietysti olen itse ainakin hitusen osallinen). Tässä on kyseessä kolmen postauksen sarja, jossa pääsette lukemaan pelkkisen hehkututsa kasvatustyönsä pois myydyistä helmistä.

Viime kesänä tarjosin TK haki uusia linjoja al Qismatiin ja tarjosin hänelle tilausvarsaa meidän hevosista. Oman tallini venäläisvahvistuksista  löytyikin sopivat vanhemmat ja KH Serafim niminen ori muutti Iso-Britanniaan. Orille näyttäisi kuuluvan hyvää ja nopea vilkaisu AHAC tietokantaan paljastaa, että Serafim on kerryttänyt pistepottiaan ja ansainnut Legion of Honor arvonimen.

Elokuussa tallille syntyi KH Tahu Najjariksi ristitty rautias ori. Tehtyäni myynti-ilmoituksen tästä komeasta ja elegantista domesticorista ei mennyt kauaakaan kun jo sain yhteyden oton niinkin pitkältä kuin Japanista. Hetken mietittyäni lähti Najjar pitkälle matkalleen Saho Arabiansiin enkä ole joutunut katumaan. Ori on kasvanut hienosti ja Serafimin tapaan saavuttanut Legion of Honor arvonimen.

Kultahuiskun comebackin ensimmäisestä kasvattimyynnistä Viona bongasi KH Tajribaksi nimetyn domestic tamman. Varsa vaikutti naisen mielestä sopivalta ratsastuskoululleen Susikallioon ja neito muuttikin Susijoelle opettelemaan ratsastuksen – eritoten westernratsastuksen – saloja ja kimosta onkin kovaa vauhtia kasvamassa kaunis sukulinjansa edustaja.

Ulkomaille muutti myös KH Aikhtibar, kimo dmesticori. Akiksi kutsuttu ori matkusti Luxemburgiin, jossa alex omistaa Arctic nimisen tallin. Komea ori kilpailee suomalaisissa porrastetuissa, mutta ottaa osaa myös ulkomaalaisten kilpailujärjestelmien koitoksiin. Akin voisikin sanoa olevan kasvateistani kaikkein kansainvälisin.

Kimo tamma KH Thwayya sen sijaan lähti Marokkon Rif-vuorille. Tamma muutti nimittäin AHAC-kilpailuihin painottuneelle tallille. Ceryn omistuksessa Fabiah Arabian Estatessa asustava neitokaisemme on varttunut hienosti ja niittänyt pisteitä, onhan Thwayyalle siunaantunut jo orivarsakin.

Dimman hakiessa Claridge Studiin isoa laumaa hevosia tartuin tilaisuuteen ja tarjosin tilausvarsoja muutamasta yhdistelmistä. Näistä kaksi olikin hänen mieleensä ja niin syntyivät KH Khalaq ja KH Nadeem. Ale on rautias tamma, joka on kilpaillut porrastettujen esteratsastuksessa ja Nappi taasen koulua kilpaillut kimo ori.

Tvishalle onnistuin kaupittelemaan rautiaan arabitamman KH Zia Azilen. Lempinimen Ziia saanut tamma on kilpaillut jo aikalailla lajissa kuin lajissa. Siltä löytyy täydet sijoitukset niin este-, koulu- ja kenttäratsastuksesta kuin valjakkoajostakin. Nyt Ros Cireinessä asuva tamma näyttäisi valloittavan myös westernareenoja.

Vuoden kaksi viimeistä arabivarsaa matkasivatkin Jannican omistukseen Adinaan. Alkuun minua hieman arvellutti, miten hentoiset arabit pärjäisivät Lapin purevissa talvipakkasissa, mutta hyvinhän nuo näyttäisivät porheltaneen. Kimo arabitamma KH Talawat ja rautias ori KH Batal Aziz näyttävät molemmat sopeutuneen hyvin pohjoisen Suomen suurtallille.

Näin loppuun iso kiitos kaikien näiden kasvattien omistajille. Olette tehneet hevosen kanssa hyvää työtä ja toivottavasti jatkatte samaan malliin tulevaisuudessakin! 😀

Tallilla tapahtuu – varsauutisia

Tammi-, helmi- ja maaliskuunkin aikana on Kultahuiskun pihamailla nähty monen uuden elämän alku. Monta pikkuhevosta on jätetty kotiin ihastuttamaan ja vihastuttamaan henkilökuntaa, mutta muutamalle varsalle on tänä aikana saatu sanoa myös hei ja näkemiin – ne on myyty uusille omistajilleen monen moiseen käyttöön ja näyttöön.

Tammikuussa ensimmäinen sveitsiläiskasvattimme, Enkelkindiksi ristitty tamma myytiin Hildelle Alchemy Warmbloodsiin. Neidosta pidetään varmasti hyvää huolta ja saatamme sitä nähdä tulevaisuuden kisakentilläkin.

Calla sen sijaan löysi myytävien varsojemme joukosta komean raudikon. Fwb-ori, joka kantaa isänsä teemaista nimeä KHw Keine Lust, pääsi toimittamaan kisahevosen virkaa Riordaniin ja orista kuullaan vielä varmasti myös jalostusuutisia.

Arabitammat KH Tahirah ja KH Petroliwja löysivät kodin Irethin luota. Tammakaksikko matkasikin Namyshilliin Espanjaan kasvettuaan ja voimistuttuaan riittävästi pitkää matkaa varten.

Tallilla tapahtuu – palkintokuulumisia

Flickr.com – saparevo – by/nc

Siinä missä viime postauksessa kerrottiin allekirjoittaneen hurahtaneen kantakirjatilaisuuksiin, voinen mainita talliin muuttaneesta kauniista hannover tammasta Silbers Harlow. Tamman edellinen omistaja oli ilmoittanut Harlown helmikuun tilaisuuteen ja neitokainen onnistui nappaamaan itselleen ykköspalkinnon. Myös tallin ponit kävivät kokeilemassa onneaan helmikuun poni-KTK:n tilaisuudessa. Ryovar Undrar Var ja Sinhoulyn Vebl v.d. Jewell saivat kolmospalkinnon ja Haywood SVA ylsi kakkospalkinnolle.

Koska pelkkä kantakirjaus ei tietenkään riitä entistä enemmän palkinto-orientoituneelle ja tavoitteita kahmivalle tallin pitäjällemme, on hevosia ilmoitettu KRJ laatuarvosteluun. Huhtikuun varsinaiseen tilaisuuteen on ilmoitettu fwb-ori Sordeu K. sekä arabiori Elgwir Saracen, Oldfinion D. Damion sen sijaan käy korottamassa palkintoaan uusintatilaisuudessa.

Myös ERJ laatuarvosteluun olisi valmiita hevosia, kuten Hellspawn PB ja KHn Loputon Yskös. Eikä varsojakaan ole viime aikoina jätetty vain jalkoihin pyörimään vaan niistäkin on katseltu varsatilaisuuksiin sopivia yksilöitä. Esimerkiksi KHn Ihailtava Antisankari on valmis vaikka heti KV-tilaisuuteen ilmoitettavaksi. Kaikkiin laatuarvosteluihin työstetään kokoajan hevosia, suurelta osalta uupuu vielä tekstejä, osalta jälkeläisnäyttöjä tai sivuja pitäisi vain muuten päivitellä.

Flickr.com – hownowdesign – by/nc/nd

Joku on tainnut hurahtaa kantakirjahevosiin?

Kultahuiskussa ei ole aiemmin kantakirjattu hevosia, eikä näyttelyillekään ole sen suuremmin annettu arvoa. Sonja Pelkkinen onkin antanut VIR MVA, Ch ja KTK maininnoille arvostusta lähinnä sukutauluissa, mutta omilla hevosilla niitä ei juurikaan ole näkynyt.

Viime syksynä nainen on tainnut kuitenkin hurahtaa lopullisesti näyttelyihin ja kantakirjoihin. Hevosia on käytetty enemmän NJ:n näyttelyissä ja hevosia ilmoitettiin niin marraskuun kuin tammikuun kantakirjatilaisuuksiin ja tottahan meidän kullanhohtoisen lauman edustajat ovat pärjänneet niissä hyvin.

Marraskuussa KTKtilaisuudesta tipahti KTK-III palkinto kahdelle Kultahuiskun omalle kasvatille, holsteintamma Debate at Dissertation KHw:lle sekä fwb-ori KHn Loputon Yskökselle. Yskös oli ansainnut näyttelymeriittejäkin siinä määrin, että Sonja päätti anoa sille Ch-arvonimeä joulukuussa ja se myönnettiinkin tammikuun alussa. Samaisessa tilaisuudessa kolmas oman tallin kasvatti, arabialainen puoliveriori KHw Bogota sai itselleen KTK-II palkinnon.

Tammikuun KTKtilaisuudessa kaikki meiltä osallistuneet hevoset saivat kakkospalkinnon. Oldenburgori Oldfinion D. Damion, holsteinori Cranleigh Oklahoma, sekä Kultahuiskun oma kasvatti ja tallin ensimmäinen kantakirjattu arabi KH Basam-fahd. Sonjakaan ei kyennyt aavistelemaan tällaisia saavutuksia hevosia tilaisuuteen ilmoittaessaan.

Eipä tämä intoilu vielä tähän lopu, sillä kaikki Kultahuiskun rakennekuvalliset hevoset olisi tarkoitus käyttää kantakirjatilaisuudessa, kunhan niille vain saadaan kelpoisuudet. Jos siltä näyttää, niin muidenkin kuin Ysköksen kohdalla olisi suunnitelmissa kiertää näyttelyjä enemmänkin ja katsoa josko saataisiin vielä muillekin NJ:n arvonimiä kerättyä. Yskös itse suuntaa vielä ERJ:n ja mahdollisesti YLA:n laatuarvosteluihin ja jättää sen jälkeen kilpailuareenat keskittyen siitosorin virkaan ja rattoisiin maastolenkkeihin.

Seuraavia kantakirjatilaisuuksia ajatellen ktk-kelpoisia ovat ainakin Thelma F ja poneista Haywood SVA, Ryovar Undrar Var, Sinhoulyn Vebl v.d. Jewel, Wonder Elacalantia FM ja Lucrezia Dei. Näiden väliltä päätetään siis seuraavat kantakirjauksen uhrit.

Kultahuiskun omistajaperheen muut jäsenet?

Tallin pihapiirissä pyörivistä hahmoista seuraavana esittelyvuoron saa edellisessä viestissä esitellyn johtajatteren aviomies Rikhard, sekä heidän kolme lastaan Melody, Michael ja Merinda.

Rikhard Pelkkinen, tallimestari, 47

sonmies
Flickr.com – enriquelin / by – nc

Rikhard on Sonjan Englannin valloitus ja aviomies, Kultahuiskun tallimestari ja kolmen lapsen – nykyään jo nuoren – isä. Käytännössä hän siis pitää silmällä työntekijöitä ja tallin arkea silloin, kun johtajattaren silmä välttää. Häntä pidetään vaimoaan rennompana, vaikkakin sanavalmiina ja jämptinä työnjohtajana.

Rikhard on kotoisin Englannista, jossa hän tapasi nykyisen puolisonsa ja lastensa äidin. Sonja oli lukioaikoinaan viettämässä vaihtovuotta Lontoossa ja kaksikko rakastui palavasti. Myöhemmin suhde jatkui etäsuhteena ja lopulta Rikhard muutti sydämensä perässä Suomeen.

Hevosmies hän on ollut jo nuoresta pitäen. Hänen vanhempansa omistivat laukkatallin Lontoon liepeillä ja hänellä vaimoineen onkin suuresta kokonaisuudesta omistuksessaan pieni siipi, joka nimettiin Gallop Rianiksi. Ratsupuolelle mies siirtyi vasta Sonjan tavattuaan, mutta niin este-, koulu- kuin kenttäratsastuksenkin salat aukenivat miehelle nopeasti.

Toistaiseksi Rikhard kouluttaa ja ratsasta lähinnä tallin täysiverisiä, käyttäen niitä myös kilpakentillä. Laukkahevostaustasta on tältä osin hyötyä, sillä moni Kultahuiskun kenttätäykki onkin joko laukkasuvusta tai huonosti juossut laukkuri. Miehen määrätietoinen ja kylmäpäinen asenne on omiaan näiden herkkähipiäisiten ja kuumien kilpurien koulimiseen.

 

Melody Pelkkinen, 25

micaelaFlickr.com – wbeem / by nc

Melody on Sonjan ja Rikhardin esikoinen. Loppuiäkseen ponikokoiseksi (159cm) jämähtänyt nuori nainen on ikänsä saanut ratsastaa vanhempiensa poneja ja pienimpiä hevosia. Hevosen kokoisten hevosten kanssa tyttö ei ole oikein koskaan pärjännyt kunnolla.

Nainen on istutettu hevosen selkään jo ennen kuin oppi kävelemään. Hän on aina viihtynyt hevosten läheisyydessä ja tuntenut olonsa kotoisaksi niiden kanssa puuhastellessaan. Tallin varhaisimmista poneista iso osa on saavuttanut nykyiset meriittinsä juurikin hänen ratsastamanaan. Mm. Aloncho, Fazan N., Light Memory ja T.H. Pystybila ox ovat olleet suurimmaksi osaksi Melodyn ratsastettavina.

Teini-iässä hän ratsasti ja kilpaili myös tallin isoja poneja, kuten Harlakan Tuunaus ja Joshua Blood. Myöhemmin Kultahuiskun ponikasvatus alkoi hiipua omien lasten varttuessa ulos ponivuosista. Se ei kuitenkaan Melodylle sopinut, tyttö suoritti itselleen ammatin vanhempiensa luona oppisopimuksella ja muutti sen jälkeen Ranskaan haaveenaan aloittaa oma työnsä ponikasvattajana.

Ranskaan syntyi siis Kultahuiskun sivutalli, jonka toiminnasta Melody vastaa. Sivutalli kasvattaa connemaroja, new foresteja sekä ratsuponeja, joiden jalostukseen käytetään lähinnä kahta edellä mainittua ponirotua, puoliverisiä ja täysiverisiä.

 

Michael Pelkkinen, 23

niels
Flickr.com – leggygirl / by – sa

Michael on perheensä keskimmäinen lapsi, ainainen nuorempien tallityttöjen ihastuksen ja kuiskuttelun kohde. Vaikka kasvuympäristön puolesta voisi luulla muuta ei Michaelin sydän ole oikeastaan koskaan vetänyt englantilaistyylisten lajien kilpakentille. Sen sijaan häntä on kiinnostanut hevosten kasvatus ja lännenratsastus.

Siinä missä sisarensa halusivat antaa huomiotaan tasokkaimmille kilpaponeille ja puoliverisille, sykki Michaelin sydän tallin muutamalle westernpainotteiselle arabille. Nuori mies on toki vienyt esimerkiksi Deliehin, Raindop Dancen ja Roslyn Nawin kilpakentille, onhan hänet myös Civomte 4U:n selässä nähty. Todellisuudessa hän on kuitenkin viettänyt enemmän aikaa Hiekan Faraon, Jabi Mashreen ja KH Ali-Hosnin selässä lännenratsastuksen kuvioita pohtien.

Äidin ja isän palkolliseksi jääminen ei valmistumisen jälkeen kuulostanut houkuttelevalta vaan Michael päättikin suunnata isompiin kuvioihin rapakon tuolle puolen, toteuttamaan hevosalaa hieman toisenlaisesta näkökulmasta. Hän perusti Yhdysvaltoihin oman tilan, jolla pääpaino onkin harvinaisempien rotujen kasvatuksessa ja westernratsujen treenamisessa. Samalla hän seuraa sen maailmanpuoliskon markkinoita sillä silmällä, josko vanhempia miellyttäviä nelijalkaisia voisi lähetellä Suomen suunnalle.

 

Merinda Pelkkinen, 20

melanieFlickr.com – 51528537@N08 / by – nc

Perheen kuopus ja ehkä se hemmotelluin lellilapsi, jonka rahahanoja ei ole vielä suljettu. Vaikka pelkissä merkkivaatteissa kulkeva ja vanhempiensa ostamaa Mersua ajeleva nuori vaikuttaakin ensinäkemältä snobilta prinsessalta, antaa tässä tapauksessa ensivaikutelma väärän kuvan. Merinda on nimittäin yllättävänkin maanläheinen ja sosiaalinen persoona, joka saattaa kuitenkin vieraassa porukassa vaikuttaa aluksi vaitonaiselta ja ujolta.

Hevosten hyvinvointi on ollut tälle nuorelle aina etusijalla. Hän on sisarustensa tapaan viettänyt miltei enemmän aikaa tallilla ja satulassa kuin hevosmaailman ulkopuolella. Tyttö ei kuitenkaan koskaan uskonut, että lähtisi suuntautumaan hevosalalle.

Lopulta opiskelemaan lähdettyään ja pois kotoa muutettuaan oli Merinda pienen pulman äärellä. Mitä tehdä nyt, kun kotipiha ei ollutkaan hevosia täynnä? Missä hän pääsisi tyynnyttämään loppumatonta hevoskaipuutaan? Tilanteeseen kyllästyneenä Merinda kyseli neuvoa äidiltään, joka suositteli käväisemään Susijoella, jossa Viona piti Susikallion Ratsastuskoulua. Ajomatkaa ei ollut kuin reilut 25km. Vain aika näyttää, mitä tuleman pitää, kun Pelkkisen perheen kuopus päättää kääntää Mersunsa kohti ratsastuskoulua.

Miten koko talli edes pysyy pystyssä?

Virtuaalitalleilussa on se hyvä puoli, että mikä vain on mahdollista ja tallista voi tehdä juuri niin ison ja juuri niin monella hevosella kuin haluaa. Minusta on kuitenkin mielekästä pitää tallilla jonkinlainen kirjo vakituisia ja toisaalta osa-aikaisia työntekijöitä, joille voi kehitellä oman historian, luonteen ja tehtäväalueen. Haluan myös pitää homman jossain määrin  realistisena, sillä Kultahuiskunkin kokoista tallia varten vaaditaan melkoinen joukko monenmoista työntekijää ja ammattiosajaa alan eri alueilta.

Seuraavien kuukausien aikana pääsettekin tutustumaan tallin henkilökuntaan ja siihen, mistä kukin huolehtii.

Ensimmäisenä luvassa on tietysti tallin 45-vuotias yltiömäinen pomo ja alterego. Nainen, joka on mukava, mutta jonka auktoriteetin yli ei helposti kävele kukaan. Tietenkin tallin omistaja, korkeimman käskyvallan omaava Sonja Pelkkinen.

sonja
Flickr.com – djou / by – nc – nd

Sonja Pelkkinen on luonteeltaan mukava ja reilu mutta osaa olla myös jämerä. Naisella on luontaista auktoriteettia, eikä hänen ylitseen kävellä, oli kyseessä oikukas hevonen tai ihminen. Näin suurta kompleksia pyörittäessä asioiden on sujuttava ja palasten sovittava kohdilleen. Ja jotta kaikki sujuisi on Sonjan tultava toimeen työntekijöidensä kanssa ja toisaalta asiat tulisi hoitaa kutakuinkin niin, kuin nainen sanelee. Mikäli työntekijä ei näihin vaateisiin kykene mukautumaan, saa olla melko varma tulevista lähtöpasseistaan.

Nainen aloitti tallin pyörittämisen vuonna 2007 pienestä nuhjuisesta tilasta, johon kuului 15 hevosen talli, omakotitalo ja vähän tiluksia. Tuolle maapläntille nainen osti hevosia, joista ei koskaan uskottu tulevan mitään. Näihin lukeutuivat mm. Kultahuiskun ensimmäiset palkitut hevoset Ambrella ox, Jojbelle ox, Lady Minnie ox ja Aloncho. Naisen käsittelyssä ja koulutuksessa näistä ja monesta muusta hevosesta muotoutui hiljalleen pieniä timantteja ja kasvatustoiminta pyörähti käyntiin.

Määrätietoisella johtamisella talli alkoi kasvaa kokoa, tuloilla oli mahdollista tehdä investointeja ja lopulta pienestä nuhjuisesta tallista muotoutui suuri ja moderni siittola-kilpatalli kaikkine hienouksineen. Myös tiluksien koko kasvoi huomattavasti, kun muutamat naapuripellot ja -metsiköt ostettiin Kultahuiskun käyttöön.

Tallin yleisen paperisodan käymisen ja finanssiasioiden miettimisen lisäksi Sonja vastaa kasvatustoiminnan pyörittämisestä, hän valitsee sopivat yhdistelmät ja miettii varsojen kohtaloa myynnin ja kotiin jättämisen suhteen. Ylipäätään hevosten myynnissä ja ostossa nainen käyttää ylintä päätäntävaltaa.

Naisen osaamisen hyödyntäminen ei toki jää pelkkään paperinpyörittämiseen vaan hänellä on vaihteleva määrä hevosia ratsastettavana ja kilpailtavana, yleensä niitä kasvatteja tai ostettuja hevosia, joista on muotoutunut omistajansa todellisia lemmikkejä. Nainen pitää myös säännöllisesti valmennuksia niin omille kilpailijoilleen kuin ulkopuolisillekin tahoille.

Naisen aviopuolisosta ja kolmesta lapsesta saadaan kuulla seuraavan julkaisun myötä

Mitä uutta?

Pieneen ikuisuuteen ei blogin puolella ole nyt uutisia kuultu, mutta kiireiden takia olen keskittänyt energiaa enemmän tallin päivittämiselle kuin blogiin.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan voin kuitenkin todeta remontin vetelevän viimeisiään ja vain muutama hevonen on enää vailla päivitettyä ja uuden laista sivuaan. Talliin on myös saapunut iso määrä uusia nelijalkaisia vähän vanhempien jo pikkuhiljaa siirtyessä kisaeläkkeen puolelle pääpainotteisempaan varsojen hoitoon, laidunruohon mäyssäämiseen ja laatisjonoihin.

Tallin uusiksi asukeiksi on saapunut kuluneen kolmen kuukauden aikana katras pieniä ja suloisia shetlanninponeja aina aikuisista poneista Alexander SVA, A.D. Lovely Sam, Samuel v.d. Winch, Lantana, Miss Diamond, Another Girl FAN ja Iberia Rock Rewa pieniin varsoihin Fatti, Panama, Rami, Akiles, Immu, Wido ja Simppu. Myös oman tallin tammat ovat saaneet jälkikasvua ja talliarkeen on tullut odotettua väriä kultahuiskulaisten poninpallerojen Auvo, Uus, Mimei, Ee ja Bart temmeltäessä ympäri laidunmaita. Vanhemmista poneista sen sijaan Daimi päätti kilpauransa valjakkoajossa vaikka esteiltä toivotaankin vielä hiukan menestystä ennen orin päästämistä lopulliselle kisaeläkkeele. Woel taas jätti esteradat taakseen, vaikka ponia tullaankin vielä näkemään valjakon kärjessä ja Sinveje taas on hyvää vauhtia lähestymässä omaa kisaeläkettään.

Vastauksen, Yfan, Sarcenin, Qianan ja Sankarittaren siirtyessä pikkuhiljaa kisaeläkettä ja letkeämpiä päiviä kohti alkoivat myös Kultahuiskun kuljetusrekat miltei ammottaa tyhjyyttään kisareissuilla, yhden sai jopa hetkeksi jättää kokonaan pois ajosta. Onneksi itämaan ihmeiden joukkoon saapui Yhdysvalloista pientä täydennystä aikuisten hevosten Piromir al Hazard ja Tafrat al Hazard muodossa, saman lastin kyydissä Suomen kamaralle laskeutui myös puolalaista verilinjaa edustava varsa RWR Celestine Swan. Tänä keväänä myös tallin kaksi omaa tammaa varsoivat ja Basi sekä Assa pääsivät emineen kevätlaitumille.

Puoliveriset eivät koskaan ole olleet meillä mitenkään erityisen hallitseva rotu, mutta minkäs sitä tekee, kun Kultahuiskun emäntä Sonja halusi päästä taas GP tason hevosten selkään ja liitelemään ’vähän’ korkeampien esteiden yli. Puoliverikantaa ollaan siis tasaiseen tahtiin laajentamassa ja nyt joukkoihin onkin ostettu Iso-Britanniasta kaksi lupaavaa estevarsaa Daisy ja Atom, Suomen puolelta talliin on taasen tarttunut hukkapurolainen kouluvarsa Jerri. Vaativaa A:ta kilpaillut ja koululaatuarvostelussa jo kertaalleen palkittu Damie oli pikkaisen kirpaiseva ostos, mutta sen sukulinjat tulevat olemaan varmasti hyödyksi jalostuksessa. Esteitä Alankomaissa jo jonkin verran kilpaillut Ollikaan ei ihan halvimmasta päästä ollut, mutta vaikutti tallimme emännän silmään kovin potentiaaliselta orilta.

Taisivatpa korkean tason haaveet olla läsnä jo keväälle syntyvien varsojen astutuksia suunniteltaessa. Täysiveristen arabialaisten sijaan meille syntyikin puoliverisiä sellaisia, eikä valinta tässä mielessä mennyt täysin metsään. Kevään varsojen joukosta löytyykin neljä puoliveristä Bogota, Väittely, Kontantin ja Bhopie, joista voidaan odottaa tulevaisuuden koulu- ja estetykkejä.

Tarkkasilmäinen saattoi laskea, että jo pelkästään omia kevään kasvatteja oli 11 varsan edestä ja ulkopuolelta talliin ostettiin vielä kokonaan kouluttamattomia tai korkeintaan varusteisiin ja käsittelyyn totutettuja varsoja 11. Tämän lauman koulumiseen kaivattiinkin siis jo aika moinen määrä käsipareja. Sonjan suhdeverkosto joutuikin siis aikamoiselle koetukselle, vielä kun vain vähän aiemmin naisen vanhempi jälkikasvu oli päättänyt irtautua kotitilasta, itsenäistyä ja muuttaa pois Suomesta pistääkseen oman tilansa pystyyn yrittäen luoda omaa tapaansa työskennellä hevosten parissa. Mutta tästä ja kaikesta muusta saatte lukea myöhemmin.

Helmikuun uudet ostokset

Helmikuussa on shoppailtu hevoskaupoilla oikein urakalla. Tauon jälkeen Kultahuiskun hevoskatras alkoi koostua hieman vanhemmista hevosista, joista suurinta osaa ei välttämättä enää pitkään kilpakentillä nähdä. Moni hevonen ja poni alkaa olla jo sen verran kilpaillut tai iällä, osa myös molempia, että ne olisi lähi CAS-vuosien aikana parempi siirtää lokoisille eläkkeille ja siitoshevosten rooliin. Mikä siis olisikaan parempi hetki selailla suloisia varsoja ja ottaa niitä vanhempien rinnalle varttumaan ja odottamaan vuoroaan kilpakentille?

Arabilaumani täydennys on luonnollisesti pyörinyt mielessä jo hetken aikaa, kuten niin useita kertoja ennenkin. Harmissani mietiskelin, kuinka historiassa niin moni hienoja hevosia ja linjoja maailmaan saattanut arabikasvattaja oli jo ehtinyt lopettaa ja kuinka vähän olin heidän kasvattejaan ehtinyt itselleni ja hevosteni sukuihin haalia. Sain kuitenkin pian kuulla, että al Qismatin hevosten joukossa löytyi edelleen näitä ikävöimiäni kasvatteja. Aikaa sen enempää tuhlaamatta tein hevosista pientä taustatutkimusta ja muutamat isä- ja emäehdokkaat mielessäni matkustin paikan päälle al Qismatiin. Toinen toistaan jalompia arabeja nähtyäni tein lopulta vaikean päätöksen ja valitsin oman tulevan al Qismatlaiseni vanhemmat. Isäksi valikoitui Shyalia Farmilta lähtöisin oleva ruunikko egyptiläinen Madani Saqr LIA, jonka isälinjaa edustaa al Rayadin kasvatti ja emä linjasta löytyy al Qismatilainen. Emä puolestaan oli suora Wid Arabiansin kasvatti, kimo Mandisa Wid, jonka isälinja johtaa ulmomaalaisen arabikasvattajan Maghara Arabiansin hevosiin ja emä linjasta löytyy taasen Widin omia hevosia. Yhdistelmästä syntynyt kimo orivarsa Mansur al Qismat vaikuttaa jo nyt lupaavalta ja tuskin maltan odottaa 28. tammikuuta syntyneen egyptiläiseni vieroitusta ja kuljetusta Suomeen.

Shetlanninponeja ei alun perin erityisesti hakemalla haettu, mutta selailin muiden myynti-ilmoitusten ohessa myös ponimarkkinoita. Taukoni aikana aloittanut Walnut Grove Shetlands oli itselleni täysin uusi tuttavuus, mikä tosin on ihan luonnollistakin. Tallin varsojen myynti-ilmoituksenkin vilkaisin läpi, mutta mikään poneista ei erityisemmin sykäyttänyt. Myöhemmin uudelleen samaan ilmoitukseen törmätessäni päätin kuitenkin pistäytyä vierailulle, eihän reissulle paljon matkaakaan tulisi, kun kerran Suomen sisällä liikutaan. Pienten pörröisten varsojen joukosta nousi kuitenkin esiin voikko ihanuus. Mangon Vanilla Orchidiksi nimetty tamma teki lähtemättömän vaikutuksen, eikä sen sukutaulukaan vaikuttanut hullummalta. Ponin isä, rautiaanpäistärikkö Tycho v.d. Zanneshof edustaa Zanneshof Shetlandsin hevosia, jotka ovat myös Kultahuiskussa täysin uusi tuttavuus. Emä puolestaan on sointuvalaisia ja vaikka kyseistä sukulinjaa ei meiltä vielä löydykään tehtiin meillä aikoinaan paljon hevosenvaihtoa Sointuvan kanssa. 19. helmikuuta syntyneen Vannin saapumista talliin saadaan kuitenkin odottaa vielä tovi.

Kevään kilpailukalenteri

Tokihan Kultahuiskussa yritetään taas olla aktiivisia kilpailijoita ja niiden järjestäjiä. Tähän onkin nyt koottu Kultahuiskun kevään alustava kilpailukalenteri. Järjestäjä pidättää oikeuden muutoksiin!

ERJ
23.2.2016
11.3.2016
26.3.2016
27.3.2016
1.5.2016
2.5.2016
3.5.2016
4.5.2016
5.5.2016
6.5.2016
7.5.2016

KRJ
23.2.2016
11.3.2016
26.3.2016
27.3.2016
28.3.2016
12.4.2016
13.4.2016
14.4.2016
15.4.2016
16.4.2016
1.5.2016
2.5.2016
3.5.2016
4.5.2016
5.5.2016
6.5.2016
7.5.2016

KERJ
23.2.2016
11.3.2016
26.3.2016
27.3.2016
28.3.2016
12.4.2016
13.4.2016
14.4.2016
15.4.2016
16.4.2016
1.5.2016
2.5.2016
3.5.2016
4.5.2016
5.5.2016
6.5.2016
7.5.2016

WRJ
23.2.2016
11.3.2016
26.3.2016
27.3.2016
28.3.2016
12.4.2016
13.4.2016
14.4.2016
15.4.2016
16.4.2016
1.5.2016
2.5.2016
3.5.2016
4.5.2016
5.5.2016
6.5.2016
7.5.2016

VVJ
23.2.2016
11.3.2016
26.3.2016
27.3.2016
28.3.2016
12.4.2016
13.4.2016
14.4.2016
15.4.2016
16.4.2016
1.5.2016
2.5.2016
3.5.2016
4.5.2016
5.5.2016
6.5.2016
7.5.2016

Kultahuisku goes international?

Tässä paluuta tehdessäni olen miettinyt jotain uutta ”aspektia” omalle harrastamiselleni. Tokihan sitä tulee jossain määrin nyt sitäkin kautta, että meillä Kultahuiskussa kasvatetaan ja pidetään nyt enemmän harvinaisia rotuja. Erilaiset arabiristeytykset eivät ole ihan hirveän suurta osaa virtuaalimaailmasta valloittaneet ja niiden kasvatukeenkin tarvitaan muutakin kuin arabiverta.

Harvinaisia rotuja ei kuitenkaan voi Kultahuiskussakaan pitää niin ”uutena” ilmiönä. Meillä on kuitenkin kasvatettu myös andalusialaisia ja amerikan minejä, joista kumpaakaan ei ainakaan omasta mielestäni voi kutsua virtuaalimaailman massaroduksi.

Jotain uutta ja ehkä vähän ihmeellistäkin olisi kuitenkin hyvä saada takaisin eloon nousevaan talliin ympättyä. Hetken mietittyäni tajusinkin, mikä voisi olla Kultahuiskun juttu vuonna 2016. Kansainvälisyys!

On varmaan sanomattakin selvää, että itsekin vaihdossa olleena pidän kansianvälisyydestä ja siitä, mitä uutta se voi omaan elämään tuoda. Nyt olisikin tarkoitus tutustua eri maiden virtuaalihevos ja -talli tarjontaan ja heidän tapaansa harrastaa. Toivon mukaan lähiaikoina saadaan jokunen hevonen tai vaikka yhteistyötalli rajojen takaa.

Ensimmäinen askel kohti kansainvälisempää Kultahuiskua on jo otettu. Olen nimittäin liittynyt AHAC:iin! Joskus vuonna keppi ja kivi ilmoitin hevosiani pariin tilaisuuteen, mutta nyt on koko tallin arabi- ja arabiristeytyskanta rekisteröity ja ilmoitettu mukaan. Arvonimiä vain odotellessa!

Pysykää kuulolla, sillä tästä kuullaan varmasti pian lisää!

Kultahuisku palaa elävien kirjoihin

Tervehdys kaikille!

Moni muukin vuosia sitten virtuaalihevosia harrastanut tietää ja muistaa varmasti sen, kun VRL kaatui täysin ja oli poissa pelistä koko vuoden 2010. Monelle virtuaalitallin pitäjälle tuo oli kova paikka; hevosia ei enää voinut rekisteröidä, alaisia kilpailuja ei voinut järjestää, laatuarvosteluista ei ollut tietoakaan… eikä ollut edes täyttä varmuutta milloin lliitto palaa – vai palaako lopulta lainkaan.

Moni harrastaja lopetti, toiset siirtyivät kilpailemaan villeissä, keskittyivät tallien sivujen kunnostukseen, tekivät ylipäänsä kaikkea, mitä ei hevostensa kilpailuttamiselta ollut ehtinyt. Minä ja Kultahuisku kuuluimme myös tähän joukkoon, joka yritti pitää harrastamisesta kiinni ilman liittoa. Kilpailutin hevosiani paljonvilleissä ja Kultahuiskussa myös järjestettiin villejä kilpailuja, pikkuhiljaa KRJ, ERJ, YLA jne palkintohaaveet vaihtuivat villien palkintoihin ja juuri kun ajatukseen ilman liittoa oli kutakuinkin ehtinyt tottua palasi liitto takaisin kuolleista

2011 meillä oli VRL, jokseenkin raaka, mutta rekisterit olivat toiminnassa ja kilpailujakin pääsi pian järjestämään. Oma harrastamiseni alkoi kuitenkin kokea pientä lamaa ja identiteettikriisiä. Itselläni ei ollut enää juurikaan yhdistelmiä, joista tehdä varsoja. Hevosia oli joko käytetty jo ihan riittävän moneen varsaan tai sitten ne olivat aivan liian raakoja ja nuoria. Moni vanha tuttu oli jo ehtinyt lopettaa, oma elämä, koulu, oikeat hevoset, vaikuttaminen nuorisojärjestöissä… Moni asia alkoi painaa päälle liikaa ja virtuaalimaailma vain unohtui.

Puolen vuoden hiljentymisen jälkeen aloitin tallin henkiin herättelyn 2012. Työtä oli paljon, mutta kesällä sivut alkoivat olla kunnossa ja pääsin kilpailuttamaan hevosia ja muutama kasvattikin syntyi ja myytiin loppuvuodesta. Elämä kuitenkin ajoi taas edelle ja tein keväällä 2013 yhden elämäni suurimmista päätöksistä ja lähdin lukiovaihtoon. Luonnollisesti virtuaalihevoset saivat jäädä kokonaan.

Kului vuosi ja toinen. Vasta 2015 keväällä alkoi ajatuksiini hiipiä uudelleen palaaminen. Ajatus ei kuitenkaan ollut ihan helppo. En tiennyt missä virtuaalimaailma meni, oliko kukaan vanhoista tutuista enää mukana ja millainen vastaanotto ylipäänsä olisi kaltaiselleni fossiilille… Moni ajatus pyöri mielessä mutta niistä huolimatta paluu aloitettiin kesällä.

Matkassa oli kuitenkin useampi mutka ja oikeastaan vasta nyt helmikuussa ollaan siinä vaiheessa, että olen yhtään virallisemmin uskaltanut paluusta huudella. Olen oikeastaan yllättynyt siitä, miten positiivinen ja lämmin vastaanotto on ollut. Muutama mieleen jäänyt vanhempi harrastaja on ilmaissut, kuinka mukavaa onkaan nähdä Kultahuiskun palaavan kuvioihin. Kiitos valtavasti, näiden kommenttien ansiosta motivaationi kasvoi aivan julmetusti!

Mutta pienen historiaa havisevan tekstin jälkeen voin nyt virallisesti todeta sen. Kultahuisku on taas täällä!