Kuinka Regalia of Honey lähti Kultahuiskuun
27.12.2017 – Ote Pelkkisen päiväkirjasta
Viivuska oli jälleen asettanut myyntiin suuremman lauman hevosiaan ja olin taas eksynyt selailemaan myynnissä olevia, ennen kuin huomasinkaan olin jo napannut Rikhardin matkaani ja suuntasimme automme nokan kohti Wiherkangasta. Mitäänhän ei pitänyt hetkeen ostaa, mutta muutama hevonen oli kuitenkin kutkuttanut tältä myytävien listalta mieltäni.
”Katso nyt sitten oikeasti tarkkaan mitä kopukoita ostat, meillä on ne talvella syntyneet kasvatitkin vielä uutta kotia vailla ja tiedä kuinka pitkälle nekin joudutaan itse kouluttamaan”, Rikhard saarnasi minulle automatkalla.
”Mutta kulta, valmiiksi koulutettu vaatii vähemmän aikaa, kyllähän meille aina yksi aikuinen lisää mahtuu… tai kaksi”, sanoin miettiessäni jo tulevan kevään astutuksia tabletilla erilaisia oreja selaten.
”Ne meillä työssäopissakin olevat nuoret palaavat pian takaisin kouluun, mistä sä revit niille ratsastajatkin…” Rikhard marmatti.
”Älä nyt viitsi, kyllähän nämä on aina järjestyneet, se edellinen Viivuskalta ostettu lauma alkaa kuitenkin pian eläköityä”, sanoin Rikhardin kaartaessa auton Wiherkankaan pihaan.
Olin aiemmin iskenyt silmäni erityisesti Zar Joyous Wideen, mutta sain ikäväkseni kuulla, että tamma oli jo ehditty myydä. Sain nähdä ja kokeilla kuitenkin muutamaa muuta valmiiksi katsomaani oria ja tammaa, mikään niistä ei kuitenkaan tuntunut iskevän ja ehdin jo ajatella trailerin olevan kotimatkalla yhtä tyhjä kuin tullessakin. Viimeisenä maneesiin tuotiin kuitenkin kaunis tummanruunikko tamma Regalia of Honey, silmäni alkoivat loistaa taas uudelleen, tamma oli luonnossa vielä kuvia ja videoitakin upeampi ja vilkaistessani Rikhardin suuntaan tajusin mieheni miettivän täysin samaa. Kaunis tamma oli vieläpä lähestulkoon valmis laatuarvosteluihin, joten Rikhardkaan ei voisi vedota työntekijöiden tai ratsastajien puutteeseen. Tässä se nyt oli. Tammatallin uusin tulokas.