Tervehdys kaikille!
Moni muukin vuosia sitten virtuaalihevosia harrastanut tietää ja muistaa varmasti sen, kun VRL kaatui täysin ja oli poissa pelistä koko vuoden 2010. Monelle virtuaalitallin pitäjälle tuo oli kova paikka; hevosia ei enää voinut rekisteröidä, alaisia kilpailuja ei voinut järjestää, laatuarvosteluista ei ollut tietoakaan… eikä ollut edes täyttä varmuutta milloin lliitto palaa – vai palaako lopulta lainkaan.
Moni harrastaja lopetti, toiset siirtyivät kilpailemaan villeissä, keskittyivät tallien sivujen kunnostukseen, tekivät ylipäänsä kaikkea, mitä ei hevostensa kilpailuttamiselta ollut ehtinyt. Minä ja Kultahuisku kuuluimme myös tähän joukkoon, joka yritti pitää harrastamisesta kiinni ilman liittoa. Kilpailutin hevosiani paljonvilleissä ja Kultahuiskussa myös järjestettiin villejä kilpailuja, pikkuhiljaa KRJ, ERJ, YLA jne palkintohaaveet vaihtuivat villien palkintoihin ja juuri kun ajatukseen ilman liittoa oli kutakuinkin ehtinyt tottua palasi liitto takaisin kuolleista
2011 meillä oli VRL, jokseenkin raaka, mutta rekisterit olivat toiminnassa ja kilpailujakin pääsi pian järjestämään. Oma harrastamiseni alkoi kuitenkin kokea pientä lamaa ja identiteettikriisiä. Itselläni ei ollut enää juurikaan yhdistelmiä, joista tehdä varsoja. Hevosia oli joko käytetty jo ihan riittävän moneen varsaan tai sitten ne olivat aivan liian raakoja ja nuoria. Moni vanha tuttu oli jo ehtinyt lopettaa, oma elämä, koulu, oikeat hevoset, vaikuttaminen nuorisojärjestöissä… Moni asia alkoi painaa päälle liikaa ja virtuaalimaailma vain unohtui.
Puolen vuoden hiljentymisen jälkeen aloitin tallin henkiin herättelyn 2012. Työtä oli paljon, mutta kesällä sivut alkoivat olla kunnossa ja pääsin kilpailuttamaan hevosia ja muutama kasvattikin syntyi ja myytiin loppuvuodesta. Elämä kuitenkin ajoi taas edelle ja tein keväällä 2013 yhden elämäni suurimmista päätöksistä ja lähdin lukiovaihtoon. Luonnollisesti virtuaalihevoset saivat jäädä kokonaan.
Kului vuosi ja toinen. Vasta 2015 keväällä alkoi ajatuksiini hiipiä uudelleen palaaminen. Ajatus ei kuitenkaan ollut ihan helppo. En tiennyt missä virtuaalimaailma meni, oliko kukaan vanhoista tutuista enää mukana ja millainen vastaanotto ylipäänsä olisi kaltaiselleni fossiilille… Moni ajatus pyöri mielessä mutta niistä huolimatta paluu aloitettiin kesällä.
Matkassa oli kuitenkin useampi mutka ja oikeastaan vasta nyt helmikuussa ollaan siinä vaiheessa, että olen yhtään virallisemmin uskaltanut paluusta huudella. Olen oikeastaan yllättynyt siitä, miten positiivinen ja lämmin vastaanotto on ollut. Muutama mieleen jäänyt vanhempi harrastaja on ilmaissut, kuinka mukavaa onkaan nähdä Kultahuiskun palaavan kuvioihin. Kiitos valtavasti, näiden kommenttien ansiosta motivaationi kasvoi aivan julmetusti!
Mutta pienen historiaa havisevan tekstin jälkeen voin nyt virallisesti todeta sen. Kultahuisku on taas täällä!