Kuukausi: helmikuu 2016

Helmikuussa on shoppailtu hevoskaupoilla oikein urakalla. Tauon jälkeen Kultahuiskun hevoskatras alkoi koostua hieman vanhemmista hevosista, joista suurinta osaa ei välttämättä enää pitkään kilpakentillä nähdä. Moni hevonen ja poni alkaa olla jo sen verran kilpaillut tai iällä, osa myös molempia, että ne olisi lähi CAS-vuosien aikana parempi siirtää lokoisille eläkkeille ja siitoshevosten rooliin. Mikä siis olisikaan parempi hetki selailla suloisia varsoja ja ottaa niitä vanhempien rinnalle varttumaan ja odottamaan vuoroaan kilpakentille?

Arabilaumani täydennys on luonnollisesti pyörinyt mielessä jo hetken aikaa, kuten niin useita kertoja ennenkin. Harmissani mietiskelin, kuinka historiassa niin moni hienoja hevosia ja linjoja maailmaan saattanut arabikasvattaja oli jo ehtinyt lopettaa ja kuinka vähän olin heidän kasvattejaan ehtinyt itselleni ja hevosteni sukuihin haalia. Sain kuitenkin pian kuulla, että al Qismatin hevosten joukossa löytyi edelleen näitä ikävöimiäni kasvatteja. Aikaa sen enempää tuhlaamatta tein hevosista pientä taustatutkimusta ja muutamat isä- ja emäehdokkaat mielessäni matkustin paikan päälle al Qismatiin. Toinen toistaan jalompia arabeja nähtyäni tein lopulta vaikean päätöksen ja valitsin oman tulevan al Qismatlaiseni vanhemmat. Isäksi valikoitui Shyalia Farmilta lähtöisin oleva ruunikko egyptiläinen Madani Saqr LIA, jonka isälinjaa edustaa al Rayadin kasvatti ja emä linjasta löytyy al Qismatilainen. Emä puolestaan oli suora Wid Arabiansin kasvatti, kimo Mandisa Wid, jonka isälinja johtaa ulmomaalaisen arabikasvattajan Maghara Arabiansin hevosiin ja emä linjasta löytyy taasen Widin omia hevosia. Yhdistelmästä syntynyt kimo orivarsa Mansur al Qismat vaikuttaa jo nyt lupaavalta ja tuskin maltan odottaa 28. tammikuuta syntyneen egyptiläiseni vieroitusta ja kuljetusta Suomeen.

Shetlanninponeja ei alun perin erityisesti hakemalla haettu, mutta selailin muiden myynti-ilmoitusten ohessa myös ponimarkkinoita. Taukoni aikana aloittanut Walnut Grove Shetlands oli itselleni täysin uusi tuttavuus, mikä tosin on ihan luonnollistakin. Tallin varsojen myynti-ilmoituksenkin vilkaisin läpi, mutta mikään poneista ei erityisemmin sykäyttänyt. Myöhemmin uudelleen samaan ilmoitukseen törmätessäni päätin kuitenkin pistäytyä vierailulle, eihän reissulle paljon matkaakaan tulisi, kun kerran Suomen sisällä liikutaan. Pienten pörröisten varsojen joukosta nousi kuitenkin esiin voikko ihanuus. Mangon Vanilla Orchidiksi nimetty tamma teki lähtemättömän vaikutuksen, eikä sen sukutaulukaan vaikuttanut hullummalta. Ponin isä, rautiaanpäistärikkö Tycho v.d. Zanneshof edustaa Zanneshof Shetlandsin hevosia, jotka ovat myös Kultahuiskussa täysin uusi tuttavuus. Emä puolestaan on sointuvalaisia ja vaikka kyseistä sukulinjaa ei meiltä vielä löydykään tehtiin meillä aikoinaan paljon hevosenvaihtoa Sointuvan kanssa. 19. helmikuuta syntyneen Vannin saapumista talliin saadaan kuitenkin odottaa vielä tovi.

Tervehdys kaikille!

Moni muukin vuosia sitten virtuaalihevosia harrastanut tietää ja muistaa varmasti sen, kun VRL kaatui täysin ja oli poissa pelistä koko vuoden 2010. Monelle virtuaalitallin pitäjälle tuo oli kova paikka; hevosia ei enää voinut rekisteröidä, alaisia kilpailuja ei voinut järjestää, laatuarvosteluista ei ollut tietoakaan… eikä ollut edes täyttä varmuutta milloin lliitto palaa – vai palaako lopulta lainkaan.

Moni harrastaja lopetti, toiset siirtyivät kilpailemaan villeissä, keskittyivät tallien sivujen kunnostukseen, tekivät ylipäänsä kaikkea, mitä ei hevostensa kilpailuttamiselta ollut ehtinyt. Minä ja Kultahuisku kuuluimme myös tähän joukkoon, joka yritti pitää harrastamisesta kiinni ilman liittoa. Kilpailutin hevosiani paljonvilleissä ja Kultahuiskussa myös järjestettiin villejä kilpailuja, pikkuhiljaa KRJ, ERJ, YLA jne palkintohaaveet vaihtuivat villien palkintoihin ja juuri kun ajatukseen ilman liittoa oli kutakuinkin ehtinyt tottua palasi liitto takaisin kuolleista

2011 meillä oli VRL, jokseenkin raaka, mutta rekisterit olivat toiminnassa ja kilpailujakin pääsi pian järjestämään. Oma harrastamiseni alkoi kuitenkin kokea pientä lamaa ja identiteettikriisiä. Itselläni ei ollut enää juurikaan yhdistelmiä, joista tehdä varsoja. Hevosia oli joko käytetty jo ihan riittävän moneen varsaan tai sitten ne olivat aivan liian raakoja ja nuoria. Moni vanha tuttu oli jo ehtinyt lopettaa, oma elämä, koulu, oikeat hevoset, vaikuttaminen nuorisojärjestöissä… Moni asia alkoi painaa päälle liikaa ja virtuaalimaailma vain unohtui.

Puolen vuoden hiljentymisen jälkeen aloitin tallin henkiin herättelyn 2012. Työtä oli paljon, mutta kesällä sivut alkoivat olla kunnossa ja pääsin kilpailuttamaan hevosia ja muutama kasvattikin syntyi ja myytiin loppuvuodesta. Elämä kuitenkin ajoi taas edelle ja tein keväällä 2013 yhden elämäni suurimmista päätöksistä ja lähdin lukiovaihtoon. Luonnollisesti virtuaalihevoset saivat jäädä kokonaan.

Kului vuosi ja toinen. Vasta 2015 keväällä alkoi ajatuksiini hiipiä uudelleen palaaminen. Ajatus ei kuitenkaan ollut ihan helppo. En tiennyt missä virtuaalimaailma meni, oliko kukaan vanhoista tutuista enää mukana ja millainen vastaanotto ylipäänsä olisi kaltaiselleni fossiilille… Moni ajatus pyöri mielessä mutta niistä huolimatta paluu aloitettiin kesällä.

Matkassa oli kuitenkin useampi mutka ja oikeastaan vasta nyt helmikuussa ollaan siinä vaiheessa, että olen yhtään virallisemmin uskaltanut paluusta huudella. Olen oikeastaan yllättynyt siitä, miten positiivinen ja lämmin vastaanotto on ollut. Muutama mieleen jäänyt vanhempi harrastaja on ilmaissut, kuinka mukavaa onkaan nähdä Kultahuiskun palaavan kuvioihin. Kiitos valtavasti, näiden kommenttien ansiosta motivaationi kasvoi aivan julmetusti!

Mutta pienen historiaa havisevan tekstin jälkeen voin nyt virallisesti todeta sen. Kultahuisku on taas täällä!