Kuukausi: syyskuu 2016

Tallin pihapiirissä pyörivistä hahmoista seuraavana esittelyvuoron saa edellisessä viestissä esitellyn johtajatteren aviomies Rikhard, sekä heidän kolme lastaan Melody, Michael ja Merinda.

Rikhard Pelkkinen, tallimestari, 47

Rikhard on Sonjan Englannin valloitus ja aviomies, Kultahuiskun tallimestari ja kolmen lapsen – nykyään jo nuoren – isä. Käytännössä hän siis pitää silmällä työntekijöitä ja tallin arkea silloin, kun johtajattaren silmä välttää. Häntä pidetään vaimoaan rennompana, vaikkakin sanavalmiina ja jämptinä työnjohtajana.

Rikhard on kotoisin Englannista, jossa hän tapasi nykyisen puolisonsa ja lastensa äidin. Sonja oli lukioaikoinaan viettämässä vaihtovuotta Lontoossa ja kaksikko rakastui palavasti. Myöhemmin suhde jatkui etäsuhteena ja lopulta Rikhard muutti sydämensä perässä Suomeen.

Hevosmies hän on ollut jo nuoresta pitäen. Hänen vanhempansa omistivat laukkatallin Lontoon liepeillä ja hänellä vaimoineen onkin suuresta kokonaisuudesta omistuksessaan pieni siipi, joka nimettiin Gallop Rianiksi. Ratsupuolelle mies siirtyi vasta Sonjan tavattuaan, mutta niin este-, koulu- kuin kenttäratsastuksenkin salat aukenivat miehelle nopeasti.

Toistaiseksi Rikhard kouluttaa ja ratsasta lähinnä tallin täysiverisiä, käyttäen niitä myös kilpakentillä. Laukkahevostaustasta on tältä osin hyötyä, sillä moni Kultahuiskun kenttätäykki onkin joko laukkasuvusta tai huonosti juossut laukkuri. Miehen määrätietoinen ja kylmäpäinen asenne on omiaan näiden herkkähipiäisiten ja kuumien kilpurien koulimiseen.

 

Melody Pelkkinen, 25

Flickr.com – wbeem / by nc

Melody on Sonjan ja Rikhardin esikoinen. Loppuiäkseen ponikokoiseksi (159cm) jämähtänyt nuori nainen on ikänsä saanut ratsastaa vanhempiensa poneja ja pienimpiä hevosia. Hevosen kokoisten hevosten kanssa tyttö ei ole oikein koskaan pärjännyt kunnolla.

Nainen on istutettu hevosen selkään jo ennen kuin oppi kävelemään. Hän on aina viihtynyt hevosten läheisyydessä ja tuntenut olonsa kotoisaksi niiden kanssa puuhastellessaan. Tallin varhaisimmista poneista iso osa on saavuttanut nykyiset meriittinsä juurikin hänen ratsastamanaan. Mm. Aloncho, Fazan N., Light Memory ja T.H. Pystybila ox ovat olleet suurimmaksi osaksi Melodyn ratsastettavina.

Teini-iässä hän ratsasti ja kilpaili myös tallin isoja poneja, kuten Harlakan Tuunaus ja Joshua Blood. Myöhemmin Kultahuiskun ponikasvatus alkoi hiipua omien lasten varttuessa ulos ponivuosista. Se ei kuitenkaan Melodylle sopinut, tyttö suoritti itselleen ammatin vanhempiensa luona oppisopimuksella ja muutti sen jälkeen Ranskaan haaveenaan aloittaa oma työnsä ponikasvattajana.

Ranskaan syntyi siis Kultahuiskun sivutalli, jonka toiminnasta Melody vastaa. Sivutalli kasvattaa connemaroja, new foresteja sekä ratsuponeja, joiden jalostukseen käytetään lähinnä kahta edellä mainittua ponirotua, puoliverisiä ja täysiverisiä.

 

Michael Pelkkinen, 23

Flickr.com – leggygirl / by – sa

Michael on perheensä keskimmäinen lapsi, ainainen nuorempien tallityttöjen ihastuksen ja kuiskuttelun kohde. Vaikka kasvuympäristön puolesta voisi luulla muuta ei Michaelin sydän ole oikeastaan koskaan vetänyt englantilaistyylisten lajien kilpakentille. Sen sijaan häntä on kiinnostanut hevosten kasvatus ja lännenratsastus.

Siinä missä sisarensa halusivat antaa huomiotaan tasokkaimmille kilpaponeille ja puoliverisille, sykki Michaelin sydän tallin muutamalle westernpainotteiselle arabille. Nuori mies on toki vienyt esimerkiksi Deliehin, Raindop Dancen ja Roslyn Nawin kilpakentille, onhan hänet myös Civomte 4U:n selässä nähty. Todellisuudessa hän on kuitenkin viettänyt enemmän aikaa Hiekan Faraon, Jabi Mashreen ja KH Ali-Hosnin selässä lännenratsastuksen kuvioita pohtien.

Äidin ja isän palkolliseksi jääminen ei valmistumisen jälkeen kuulostanut houkuttelevalta vaan Michael päättikin suunnata isompiin kuvioihin rapakon tuolle puolen, toteuttamaan hevosalaa hieman toisenlaisesta näkökulmasta. Hän perusti Yhdysvaltoihin oman tilan, jolla pääpaino onkin harvinaisempien rotujen kasvatuksessa ja westernratsujen treenamisessa. Samalla hän seuraa sen maailmanpuoliskon markkinoita sillä silmällä, josko vanhempia miellyttäviä nelijalkaisia voisi lähetellä Suomen suunnalle.

 

Merinda Pelkkinen, 20

Flickr.com – 51528537@N08 / by – nc

Perheen kuopus ja ehkä se hemmotelluin lellilapsi, jonka rahahanoja ei ole vielä suljettu. Vaikka pelkissä merkkivaatteissa kulkeva ja vanhempiensa ostamaa Mersua ajeleva nuori vaikuttaakin ensinäkemältä snobilta prinsessalta, antaa tässä tapauksessa ensivaikutelma väärän kuvan. Merinda on nimittäin yllättävänkin maanläheinen ja sosiaalinen persoona, joka saattaa kuitenkin vieraassa porukassa vaikuttaa aluksi vaitonaiselta ja ujolta.

Hevosten hyvinvointi on ollut tälle nuorelle aina etusijalla. Hän on sisarustensa tapaan viettänyt miltei enemmän aikaa tallilla ja satulassa kuin hevosmaailman ulkopuolella. Tyttö ei kuitenkaan koskaan uskonut, että lähtisi suuntautumaan hevosalalle.

Lopulta opiskelemaan lähdettyään ja pois kotoa muutettuaan oli Merinda pienen pulman äärellä. Mitä tehdä nyt, kun kotipiha ei ollutkaan hevosia täynnä? Missä hän pääsisi tyynnyttämään loppumatonta hevoskaipuutaan? Tilanteeseen kyllästyneenä Merinda kyseli neuvoa äidiltään, joka suositteli käväisemään Susijoella, jossa Viona piti Susikallion Ratsastuskoulua. Ajomatkaa ei ollut kuin reilut 25km. Vain aika näyttää, mitä tuleman pitää, kun Pelkkisen perheen kuopus päättää kääntää Mersunsa kohti ratsastuskoulua.

Virtuaalitalleilussa on se hyvä puoli, että mikä vain on mahdollista ja tallista voi tehdä juuri niin ison ja juuri niin monella hevosella kuin haluaa. Minusta on kuitenkin mielekästä pitää tallilla jonkinlainen kirjo vakituisia ja toisaalta osa-aikaisia työntekijöitä, joille voi kehitellä oman historian, luonteen ja tehtäväalueen. Haluan myös pitää homman jossain määrin  realistisena, sillä Kultahuiskunkin kokoista tallia varten vaaditaan melkoinen joukko monenmoista työntekijää ja ammattiosajaa alan eri alueilta.

Seuraavien kuukausien aikana pääsettekin tutustumaan tallin henkilökuntaan ja siihen, mistä kukin huolehtii.

Ensimmäisenä luvassa on tietysti tallin 45-vuotias yltiömäinen pomo ja alterego. Nainen, joka on mukava, mutta jonka auktoriteetin yli ei helposti kävele kukaan. Tietenkin tallin omistaja, korkeimman käskyvallan omaava Sonja Pelkkinen.

Sonja Pelkkinen on luonteeltaan mukava ja reilu mutta osaa olla myös jämerä. Naisella on luontaista auktoriteettia, eikä hänen ylitseen kävellä, oli kyseessä oikukas hevonen tai ihminen. Näin suurta kompleksia pyörittäessä asioiden on sujuttava ja palasten sovittava kohdilleen. Ja jotta kaikki sujuisi on Sonjan tultava toimeen työntekijöidensä kanssa ja toisaalta asiat tulisi hoitaa kutakuinkin niin, kuin nainen sanelee. Mikäli työntekijä ei näihin vaateisiin kykene mukautumaan, saa olla melko varma tulevista lähtöpasseistaan.

Nainen aloitti tallin pyörittämisen vuonna 2007 pienestä nuhjuisesta tilasta, johon kuului 15 hevosen talli, omakotitalo ja vähän tiluksia. Tuolle maapläntille nainen osti hevosia, joista ei koskaan uskottu tulevan mitään. Näihin lukeutuivat mm. Kultahuiskun ensimmäiset palkitut hevoset Ambrella ox, Jojbelle ox, Lady Minnie ox ja Aloncho. Naisen käsittelyssä ja koulutuksessa näistä ja monesta muusta hevosesta muotoutui hiljalleen pieniä timantteja ja kasvatustoiminta pyörähti käyntiin.

Määrätietoisella johtamisella talli alkoi kasvaa kokoa, tuloilla oli mahdollista tehdä investointeja ja lopulta pienestä nuhjuisesta tallista muotoutui suuri ja moderni siittola-kilpatalli kaikkine hienouksineen. Myös tiluksien koko kasvoi huomattavasti, kun muutamat naapuripellot ja -metsiköt ostettiin Kultahuiskun käyttöön.

Tallin yleisen paperisodan käymisen ja finanssiasioiden miettimisen lisäksi Sonja vastaa kasvatustoiminnan pyörittämisestä, hän valitsee sopivat yhdistelmät ja miettii varsojen kohtaloa myynnin ja kotiin jättämisen suhteen. Ylipäätään hevosten myynnissä ja ostossa nainen käyttää ylintä päätäntävaltaa.

Naisen osaamisen hyödyntäminen ei toki jää pelkkään paperinpyörittämiseen vaan hänellä on vaihteleva määrä hevosia ratsastettavana ja kilpailtavana, yleensä niitä kasvatteja tai ostettuja hevosia, joista on muotoutunut omistajansa todellisia lemmikkejä. Nainen pitää myös säännöllisesti valmennuksia niin omille kilpailijoilleen kuin ulkopuolisillekin tahoille.

Naisen aviopuolisosta ja kolmesta lapsesta saadaan kuulla seuraavan julkaisun myötä